Tutkijavieraana Ruotsissa

Kirjoittajat: Jaana Kovalainen (OTM, väitöskirjatutkija) ja Jaakko Markus (OTT, tutkijatohtori)

Jaana Kovalainen

Jaakko Markus

Lapin maakunnan yhteydet Ruotsin yliopistoihin ulottuvat vuosisatojen päähän. Esimerkiksi nuori sodankyläläinen Olaus Sirma (Čirma Mohcee Vuolli) lähti vuonna 1672 Tornion pedagogiosta Uppsalan yliopistoon, opiskeli siellä papiksi ja välitti paikalliselle professori Schefferukselle upeaa saamelaisrunoutta.[1] Kun Suomi sitten liitettiin Venäjään, viranomaiset kielsivät ylioppilaiden opintomatkat Uppsalaan.[2] Nykyisin yliopistovierailuihin liittyy vaatimattomampia meriittejä ja vähäisempiä esteitä; ytimessä on toki edelleen vastavuoroinen oppiminen.

Kävimme keväällä 2024 vierailevina tutkijoina Ruotsissa – nuorempi tutkija Jaana Kovalainen (JK) Lundin ja Tukholman yliopistoissa, tutkijatohtori Jaakko Markus (JM) Uppsalan yliopistossa. Kerromme joitakin esimerkkejä sikäläisistä käytännöistä, jotka tuntuivat huomionarvoisilta ja joltain osin hyödyllisiltäkin. Emme tarkoita, että käytäntöjä kuuluisi suoraan kopioida, sillä kukin akateeminen yksikkö toimii tiettyjen taloudellisten ja maantieteellisten realiteettien raameissa.

JK: Lundissa vierailevien doktorandien vastaanotto oli erityisen hyvin järjestetty. Heti ensimmäiselle päivälle järjestetyt tapaamiset IT-yksikköön ja nimetylle yhteysprofessorille varmistivat, että kulkuluvat, pääsy järjestelmiin ja vierailevien doktorandien hub-huoneeseen sujuu jouhevasti. Myös yhteysprofessorin organisoima, noin tunnin seminaari, jossa vierailija esittelee omaa tutkimustaan (15–30 min) ja saa samalla arvokasta palautetta tutkimuksensa tiimoilta, varmisti sisäänajon paikalliseen tiedeyhteisöön.

Ajatuksena on toki, että vierailija vastavuoroisesti tuo jotain uutta tietoa, vaikka se ei juuri saamelaisrunoutta olisikaan. Kaikissa yliopistoissa perehdyttäminen ei ole näin tehokasta. Ajatus lienee, että ripeästi toimien hyöty on molemminpuolinen. Jotakuta ehkä kiinnostaa kieli: Lundissa työkielenä oli englanti, ja Tukholmassa englannin lisäksi käytettiin ruotsia. Näin ”puolikieliselle” kokemus oli varsin voimaannuttava, sillä työtehtävistä tai asemasta riippumatta kieli oli svengelskaa.

Lundissa oli tapana fikata aamuisin kello 9 koko tiedekunnan väen kanssa. Tiedekuntaneuvostoa vastaavan elimen kokouksen jälkeisenä tiistaiaamun fikaamisen yhteydessä pidettiin aina yleinen infotilaisuus, johon koko henkilökunta osallistui. Yhteisöllisyys ja sen rakentaminen näytti olevan tärkeää.

Pidin erinomaisena tieteellisen yleissivistyksen kannalta myös traditiota, että doktorandit kokoontuivat ruokailemaan eväitä tai noutoruokaa yhdessä päivittäin puolenpäivän aikaan. Useimmiten joukkoon liittyi dekaani, professoreja ja lehtoreita eli koko ammattilaisten kirjo. Keskustelu tutkimuksesta, oikeustieteestä ja muusta tieteen tekemisestä pysyy vilkkaana, ja tutkijat oppivat toisiltaan vapaamuotoisemmin. Ilmapiiri oli ruotsalaiseen tyyliin keskusteleva ja ystävällinen. Sama tapa oli käytössä myös Tukholmassa.

Lundin tohtoriopinnot näyttivät eroavan omista käytännöistämme. Ohjauksesta laaditaan yhteinen ohjaussuunnitelma, jonka mukaisesti edetään. Doktorandilla on oikeus kuuteen ohjaustapaamiseen per vuosi. Tämä oikeus kestää neljä vuotta eli päätoimisen tohtoriopiskelun ajatellun keston verran. Oikeuden käyttö vaihtelee. Doktorandilla puolestaan on velvollisuus pitää seminaareja omasta tutkimuksestaan. Ensimmäisenä vuonna on yksi, sitten puolivälin seminaari ja vielä viimeinen seminaari noin puoli vuotta ennen väitöstä. Rakenne on varsin selkeä, mistä voisi olla hyötyä myös uudistuvassa tohtorikoulutuksessamme.

JM: Uppsalasta voisi kertoa paljon samantyyppistä kuin Lundista, mutta toiston välttämiseksi keskityn yhteen kiinnostavaan toimintoon eli ns. ylempään seminaariin (högre seminarium). Siinä käsiteltiin yhtä aihetta noin 40 minuutin alustuksen ja 40–50 minuutin vapaan keskustelun verran; jos seminaari pidettiin iltapäivällä, osallistujat pääsivät yliopiston kustannuksella ravintolaan päivälliselle. Alustajina toimi paitsi yliopiston väkeä, myös käytännön juristeja, kuten asianajajia ja virkamiehiä.

Väitöskirjatutkijoille seminaarien seuraaminen oli säännönmukainen osa tutkijakoulutusta. Seminaari siis toimi myös yhteyspisteenä doktorandien, tiedekunnan seniorien ja käytännön juristien kesken. Erilaisia seminaareja toki pidetään Suomessakin, mutta niissä tyypillisesti kukin aihe saa 30 minuuttia aikaa, kunnes hypätään seuraavaan ja taas seuraavaan asiaan.

Uppsalassa pääasiallinen kieli oli ruotsi, mutta aina tarvittaessa toimittiin englanniksi seminaareissa ja muissa yhteyksissä. Sinänsä oikeustieteessä käy toisinaan niin, että suomalaiselle termille on täsmällinen vastine ruotsissa (ja saksassa) muttei englannissa. Tämä Uppsalassakin koettu ilmiö johtuu siitä, että suomalainen oikeuskulttuuri on omaksuttu Ruotsin kautta Saksasta. Oikeuskielen termien alkuperä toki riippuu siitä, onko kyse vanhasta vai uudesta terminologiasta.

JM & JK: Lopuksi mainitsemme käytännön vinkkejä niille, jotka harkitsevat Ruotsin-vierailua. Viisasta on tunkea hyvissä ajoin yliopiston asuntojen jonotuslistalle, mutta jos kaukonäköisyys ei riitä tähän, voi etsiä itse markkinoilta vuokra-asunnon ja luottaa hyvään tuuriin. Tällöin kannattaa kysyä paikallisilta, mitkä asuinalueet ovat suositeltavia. Myös naapurikaupungin asuntotarjontaa kannattaa seurata, koska joukkoliikenne on edullinen ja toimiva. Tutkimusvierailuihin voi saada apurahoja eri säätiöiltä. Itse kiitämme Makarna M. och O. Hj. Granfelts stipendiefondia ja Waldemar von Frenckells stiftelseä – tack snäll!

---

[1] Sirmasta akateemisesti ks. Kati Kallio – Taarna Valtonen – Marko Jouste. Olaus Sirman runojen vertailevaa luentaa: runojen poetiikka ja rakenne ympäröivien kulttuurien tekstien näkökulmasta. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja, 2019(97), s. 109–152, s. 112–115 ja populaaristi ks. Juha Hurme, Niemi. Teos 2017, s. 340–343.

[2] Ks. Ditlev Tamm – Pia Letto-Vanamo, 80 kertomusta oikeudesta. Suomalainen Lakimiesyhdistys 2023, s. 295.