Kirjoittajat: Jaana Kovalainen (OTM, väitöskirjatutkija) ja Jaakko Markus (OTT, tutkijatohtori)
 |
| Jaana Kovalainen |
Jaakko Markus
Ajatuksena on toki, että vierailija vastavuoroisesti tuo
jotain uutta tietoa, vaikka se ei juuri saamelaisrunoutta olisikaan. Kaikissa yliopistoissa
perehdyttäminen ei ole näin tehokasta. Ajatus lienee, että ripeästi toimien
hyöty on molemminpuolinen. Jotakuta ehkä kiinnostaa kieli: Lundissa työkielenä
oli englanti, ja Tukholmassa englannin lisäksi käytettiin ruotsia. Näin ”puolikieliselle”
kokemus oli varsin voimaannuttava, sillä työtehtävistä tai asemasta riippumatta
kieli oli svengelskaa.
Lundissa oli tapana fikata
aamuisin kello 9 koko tiedekunnan väen kanssa. Tiedekuntaneuvostoa vastaavan
elimen kokouksen jälkeisenä tiistaiaamun fikaamisen
yhteydessä pidettiin aina yleinen infotilaisuus, johon koko henkilökunta
osallistui. Yhteisöllisyys ja sen rakentaminen näytti olevan tärkeää.
Pidin erinomaisena tieteellisen yleissivistyksen kannalta myös
traditiota, että doktorandit kokoontuivat ruokailemaan eväitä tai noutoruokaa yhdessä
päivittäin puolenpäivän aikaan. Useimmiten joukkoon liittyi dekaani,
professoreja ja lehtoreita eli koko ammattilaisten kirjo. Keskustelu
tutkimuksesta, oikeustieteestä ja muusta tieteen tekemisestä pysyy vilkkaana,
ja tutkijat oppivat toisiltaan vapaamuotoisemmin. Ilmapiiri oli ruotsalaiseen
tyyliin keskusteleva ja ystävällinen. Sama tapa oli käytössä myös Tukholmassa.
Lundin tohtoriopinnot näyttivät eroavan omista
käytännöistämme. Ohjauksesta laaditaan yhteinen ohjaussuunnitelma, jonka
mukaisesti edetään. Doktorandilla on oikeus kuuteen ohjaustapaamiseen per
vuosi. Tämä oikeus kestää neljä vuotta eli päätoimisen tohtoriopiskelun
ajatellun keston verran. Oikeuden käyttö vaihtelee. Doktorandilla puolestaan on
velvollisuus pitää seminaareja omasta tutkimuksestaan. Ensimmäisenä vuonna on
yksi, sitten puolivälin seminaari ja vielä viimeinen seminaari noin puoli
vuotta ennen väitöstä. Rakenne on varsin selkeä, mistä voisi olla hyötyä myös
uudistuvassa tohtorikoulutuksessamme.
JM: Uppsalasta voisi kertoa paljon
samantyyppistä kuin Lundista, mutta toiston välttämiseksi keskityn yhteen
kiinnostavaan toimintoon eli ns. ylempään seminaariin (högre seminarium).
Siinä käsiteltiin yhtä aihetta noin 40 minuutin alustuksen ja 40–50 minuutin
vapaan keskustelun verran; jos seminaari pidettiin iltapäivällä, osallistujat
pääsivät yliopiston kustannuksella ravintolaan päivälliselle. Alustajina toimi
paitsi yliopiston väkeä, myös käytännön juristeja, kuten asianajajia ja
virkamiehiä.
Väitöskirjatutkijoille seminaarien seuraaminen oli
säännönmukainen osa tutkijakoulutusta. Seminaari siis toimi myös yhteyspisteenä
doktorandien, tiedekunnan seniorien ja käytännön juristien kesken. Erilaisia
seminaareja toki pidetään Suomessakin, mutta niissä tyypillisesti kukin aihe
saa 30 minuuttia aikaa, kunnes hypätään seuraavaan ja taas seuraavaan asiaan.
Uppsalassa pääasiallinen kieli oli ruotsi, mutta aina
tarvittaessa toimittiin englanniksi seminaareissa ja muissa yhteyksissä.
Sinänsä oikeustieteessä käy toisinaan niin, että suomalaiselle termille on
täsmällinen vastine ruotsissa (ja saksassa) muttei englannissa. Tämä
Uppsalassakin koettu ilmiö johtuu siitä, että suomalainen oikeuskulttuuri on
omaksuttu Ruotsin kautta Saksasta. Oikeuskielen termien alkuperä toki riippuu
siitä, onko kyse vanhasta vai uudesta terminologiasta.
JM & JK: Lopuksi mainitsemme käytännön vinkkejä niille, jotka harkitsevat Ruotsin-vierailua. Viisasta on tunkea hyvissä ajoin yliopiston asuntojen jonotuslistalle, mutta jos kaukonäköisyys ei riitä tähän, voi etsiä itse markkinoilta vuokra-asunnon ja luottaa hyvään tuuriin. Tällöin kannattaa kysyä paikallisilta, mitkä asuinalueet ovat suositeltavia. Myös naapurikaupungin asuntotarjontaa kannattaa seurata, koska joukkoliikenne on edullinen ja toimiva. Tutkimusvierailuihin voi saada apurahoja eri säätiöiltä. Itse kiitämme Makarna M. och O. Hj. Granfelts stipendiefondia ja Waldemar von Frenckells stiftelseä – tack snäll!
[1] Sirmasta
akateemisesti ks. Kati Kallio – Taarna Valtonen – Marko Jouste. Olaus Sirman
runojen vertailevaa luentaa: runojen poetiikka ja rakenne ympäröivien
kulttuurien tekstien näkökulmasta. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja,
2019(97), s. 109–152, s. 112–115 ja populaaristi ks. Juha Hurme, Niemi. Teos
2017, s. 340–343.
[2] Ks.
Ditlev Tamm – Pia Letto-Vanamo, 80 kertomusta oikeudesta. Suomalainen
Lakimiesyhdistys 2023, s. 295.